Yllätys, joka pisti mielikuvituksen liikkeelle
Tatu Kokko löysi historiallisen romaaninsa tapahtumapaikoilta omat esi-isänsä
Kirjailija Tatu Kokko osaa käyttää aikansa tehokkaasti hyödyksi.
Opettajana työskentelevä Kokko julkaisi vuosi sitten Kosketus-esikoisromaaninsa ja viime keväänä nykykielisen painoksen Juhani Ahon Rautatie-klassikosta.
Nyt hän työstää ensi vuonna ilmestyviä lasten- ja nuortenkirjoja sekä vuonna 2013 julkaistavaa historiallista romaania. Lisäksi Kokkoa työllistää Icasos-kustantamo, jonka kautta hänen teoksensa ilmestyvät.
Miten ihmeessä kolmen kouluikäisen lapsen isän aika riittää kaikkeen?
– Kaikkea ei tarvitse tehdä hetkessä ja saan nopeasti paljon aikaiseksi, kun ryhdyn toimeen, kuopiolainen Kokko hymyilee.
– Teen koulussa lyhennettyä työviikkoa, mikä antaa mahdollisuuden kirjoittaa. Olen hirveän hyvä keskittyjä ja pystyn melkein paikassa kuin paikassa rajaamaan ulkopuolisen hälyn pois.
Kirjalliset työt ruokkivat toisiaan
Kokko on tehnyt vuosia taustatyötä historiallista romaania varten, joka käsittelee vuotta 1891 Kuopion seudulla. Tuolloin täällä nähtiin aikansa merkittävimpiä suomalaistaiteilijoita: Minna Canthin lisäksi kaupungissa viettivät aikaansa muun muassa Juhani Aho, Eero Järnefelt, Jean Sibelius, Eino Leino ja Pekka Halonen.
Taiteilijoiden oleskeluun Kuopiossa liittyy monenlaisiaihmissuhdejännitteitä. Esimerkiksi Aho rakastui taidemaalari Venny Soldaniin Kuopion Laulujuhlilla. Hetkeä aiemmin mies oli liehitellyt Aino Järnefeltiä, joka oli antanut tälle rukkaset ja mennyt kihloihin Sibeliuksen kanssa. Parisuhdekuviot kiristivät välejä, mutta myöhemmin kaikki elivät naapuruksina Tuusulan taiteilijayhteisössä.
– Romaanin historiallisuus on haasteellista, koska monet ihmiset ovat tarkkoja siitä, että asiat menevät oikein. Olen tehnyt taustatyön hyvin ja onneksi ajalta on säilynyt esimerkiksi Ahon ja Järnefeltien kirjeenvaihto, josta ajankuvaan on saanut elävyyttä, Tatu Kokko kertoo.
Juhani Ahoon perehtyessään Kokko huomasi, että eri aikoina tehdyt painokset vuonna 1884 ilmestyneestä Rautatiestä poikkesivat toisistaan. Kieli oli muuttunut ajan saatossa.
Havainnosta syntyi idea tehdä klassikosta nykykielinen versio Savo-lehden toimittajanakin ansioituneen Ahon 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kokon mukaan Rautatien aiemmissa painoksissa esiintyy sanoja ja sanontoja, jotka eivät välttämättä avaudu nykylukijalle.
Projekti on siinä mielessä ainutlaatuinen, että vaikka käännöskirjallisuudessa teosten päivittäminen nykykielelle on tavallista, suomenkielisille teoksille vastaavaa ei ole juuri tehty.
– Ahon saappaisiin hyppääminen tuntui pelottavalta, koska kyseessä on kansalliskirjailija ja hänen pääteoksensa. Toisaalta se tuntui myös arvokkaalta ja olen saanut palautetta, että tämän tyyppistä työtä voisi tehdä Suomessa enemmänkin. Nykykielistäminen herättää uutta mielenkiintoa klassikoita kohtaan.
Isoisovanhemmat elävät maalauksissa
Teoksia varten tehty taustatyö on johtanut Kokon yllättäen myös oman sukuhistoriansa jäljille. Pari vuotta sitten kirjailija sai tietää, että tekeillä oleva historiallinen romaani liittyy hänen omiin juuriinsa.
– Eero ja Saimi Järnefeltin kesäpaikka sijaitsi Muuruvedellä, minne oli siihen aikaan säännöllinen laivayhteys Kuopiosta. Heidän kesävierainaan kävivät Sibeliukset ja Ahot. Paikka on esi-isieni kantapaikka ja isoisovanhempiani on ollut tapahtumissa mukana, Kokko paljastaa.
Kokon isomummo oli talon tytär. Hän muun muassa sytytti savut, joita Eero Järnefelt kuvaa maalauksessaan Lehmisavu. Pienenä tyttönä hän myös sai kuunnella Juhani Ahon satuja tämän polvella istuen. Kokon isoukki taas oli siskonsa kanssa mallina Järnefeltin maalauksessa Heinäkuun päivä.
– Suvussani näistä asioista ei ole puhuttu, joten olihan tämä kiehtova yllätys. Kun itse tekee tarinoita, se pistää päässä heti kaikenlaista liikkeelle.
Lapsille ja nuorille kirjasarjoja
Historiallisen työn vastapainona Tatu Kokko työstää lasten- ja nuortenkirjoja, joista aikoo tehdä kirjasarjoja. Timo Filpuksen kuvittama lastenkirja Roskasakki – elämää toisten nurkissa kertoo lattianrajassa imuria karkuun juoksevista vipeltäjistä. Siihen on Kokko koonnut tarinoita, joita on vuosia sitten kertonut omille lapsilleen saunassa.
– Marraskuussa teksti menee esiluettavaksi kolmelle kuopiolaiselle koululle. Siellä on aika pelottava raati vastassa, kun kirjan kohdeyleisö saa arvioida tarinaa. Kirja ei ole vielä siinä vaiheessa valmis, joten lapset voivat vielä vaikuttaa siihen, hän lupaa.
Vuoden päästä ilmestyvä nuortenkirja edustaa fantasiakirjallisuutta. Siinä viisihenkinen nuorisoporukka ajautuu Dandaria-saarivaltakuntaan, toiseen maailmaan, missä se saa ratkaistavakseen toinen toistaan suurempia konflikteja.
Kokko myöntää, että useaa päällekkäistä työtä tehdessä genrestä toiseen liikkuminen on haastavaa.
– Se on kuitenkin mahdollista samaan tapaan kuin erilaisten kirjojen lukeminen peräkkäin. Haasteellisempaa on kehittää teoksiin uusia juttuja. Esimerkiksi Dandarian kehittäminen oli valtavan pitkä työ. En tee eri kirjoja samana päivänä, vaan syvennyn jokaiseen kausittain.
Haaveena on saada keskittyä vielä joskus kokopäiväisesti kirjoittamiseen.
– Opettajan työ on ollut minulle kutsumus, mutta nyt kun olen päässyt kirjoittamisen makuun, se on syvintä ja ominta itseäni.
ViikkoSavo 21.9.2011 (Katja Heikkinen)